Piipunpoltto yleisty rahvaan parissa papiston vastuksesta huolimatta niin, että se valtasi alaa jopa ikivanhoilla kekrijuhlilla, joita vietettiin vainajien muistoksi. 1700- luvulta peräisin olevassa veisussa, jota näillä juhlilla laulettiin, todetaa mm;
Ei aina kekriä kestä,
ei aina tupia pestä,
ei aina hyöky,
ei aina möyky,
ei aina viina flaskassa löyky;
kosk juomme olutta,
niin mahdam tupakkaa polttaa;
isken siis valkiat taulaan,
ja virvoitan kaulaa,
ja vihdoin iloisesti laulan.
"Lainattu kirjasta Suuri Piippukirja"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti