Piipunpolttoa kekrijuhlilla

Piipunpoltto yleisty rahvaan parissa papiston vastuksesta huolimatta niin, että se valtasi alaa jopa ikivanhoilla kekrijuhlilla, joita vietettiin vainajien muistoksi. 1700- luvulta peräisin olevassa veisussa, jota näillä juhlilla laulettiin, todetaa mm;

Ei aina kekriä kestä,
ei aina tupia pestä,
ei aina hyöky,
ei aina möyky,
ei aina viina flaskassa löyky;
kosk juomme olutta,
niin mahdam tupakkaa polttaa;
isken siis valkiat taulaan,
ja virvoitan kaulaa,
ja vihdoin iloisesti laulan.


"Lainattu kirjasta Suuri Piippukirja"

Runo 1800 luvulta.

Niin poltti poloinen akka
tupakkia tuskissansa;
neuvoi aina nuorempia,
ett`ei pahasti pitäisi
piippuväelle puhua;
lapset vahvasti varoitti
ett´ei taimet tallattaisi;
veipä vettäkin välistä,
kantoi taimen kanteluksi´;
varoittipa varpusetkin,
taimitarhasta ajeli.

1800-luvun puolelta peräisin Juhani Ihalaisen runo, jossa hän kuvaa morsiamen kiukustumista sulhasen piipunpolttoon. Tupakka voitti, sulhanen otti kihlat takaisin, ja morsian sortui povariksi ja lopulta ahkeraksi piipunpolttajaksi itsekin:)