perjantai 27. toukokuuta 2011
Kilpajuoksu
Siinä minä seisoin samalla viivalla luokka kavereiden kanssa. olo ei ollut mielekäs juoksemiselle ja siinä sisäradalla seisoin ja katsoin oikealle kilpakumppaneita ja totesin ei voi heille pärjätä. en juokse kyllä metriäkään. sitten olin pettynyt, kun muiden vanhemmat oli tullut katsomaan heitä ja minun vanhempia ei näkynyt ja ajattelin että ei heitä kiinnosta. juuri ennen lähtöä näin isäni saapuvan stadionille hymyssä suin. äkkiä päätin kyllä parhaani yritän, koska isäni on tullut katsomaan. ase laukesi ja kaikki sännättään juoksuun, kuin lehmät kevät laitumella. juoksu tuntui kevyeltä. tuntui kuin olisin paremminkin liitänyt, kuin juossut. juoksin ja nautin joka hetkestä. jossain puolessa vaiheessa tajusin, että olen kolmantena ja kahta edellä meniää en saa kiinni. viimeinen kilometri oli nousua ja ajattelin, kuika ylpeä isäni on musta ja haaveilin kaiken näköistä viimeistä mäkeä noustessa ja ajattelin isäni olevan maalialueella odottamassa. viimesen mäen noustua ja yllätykseni näen isäni yksin seisovan stadionin portin edessä ja samalla rintaani pistää,kuin puukolla olis lyöty ja hengitys lamaantuu. tipuin polvilteni 20 metriä ennen porttia. siinä vingun ja vikisen kuin sikaa tapettaisiin ja purskahdan itkemään, koska luulen tuottaneeni isälle pettymyksen ja kaksi kilpailia ohittaa minut ja kuulen riumua stadionilla ja tiedän voittajan tulleen maaliin. isäni sanoo rauhallisesti hengitä ei mitään hätää hengitä. hengitys tasaantuu hieman ja huudan isälle. en kehtaa mennä maaliin! mennään suoraan kotiin! isäni vastasi mennään kotiin, mutta maali alueen kautta. Jaksatko nousta ylös hän kysyi.nuosin ylös ja lähdin kävelemään kohti maalia ja kohta kävely muuttui hölkäksi. pääsin maali alueen yli ja tajusin, että ei sijoituksella ollutkaan mitään väliä... palkintojen jako alkoi ja kolme parasta sai palkinnon.olin iloinen heidän puolestaan. näin isäni kuiskaavan jotain palkinnon jakajalle ja he molemmat hymyili leveästi ja yllätyin, kun isäni tuli luokseni ja laittoi kaulaani mitallin. Poistuimme paikalta iloisin mielin ja nauroimme koko kilpailulle ja menimme kotia:)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti