Rintamamiehen kokemuksia

Lähimmäisen auttaminen

Sain olla etuoikeutettu ja kuulla erään sotaveteraanin elämästä. Rintamama ajasta hän kertoi pienen tarinan, Tiedän etten osaa ja kykene kertomaan sitä yhtä hyvin, kuin hän sen kertoi.Olen vaan tarinan kertoja joka ei ole elänyt tätä tarnaa. En ole joutunut sotaan, mutta kerron sen tarinan kuitenkin:)
Juoksu haudassa taas seistiin ja ammuttiin niin paljon,kun pystyttiin. oli taas tiukka paikka. Sitten nään ystäväni viereen lentävän kranaatin. Huudan varo! suojaudu! Hän ei kuule! Mitään sen enempää miettimättä syöksyn kaveria kohden ja tyrkkään niin kovaa,kuin jaksan häntä kauemmaksi kranaatista. Mies lentää komeassa kaaressa ja samalla huomaan itse kaatuvani kranaatin päälle. suojaan silmäni kädellä ja sitten jysähti. Seuraavat muistikuvat on sairaalasta. Mitään muuta en kuule kuin jatkuvaa vinguntaa. Olo on todellakin sellainen, kuin katujyrällä olisi ajettu päältä. Siellä sitten makasin  ja ihme oli että olin hengissä ja raajat oli tallella. Olihan minut kyllä lävistetty useasta kohtaan kranaatin toimesta ja keuhkojakin lääkärit oli joutunut operoimaan! Olin vaan iloinen ,että olin elossa. Tekoni ei ollut turha sillä kaveri jota tyrkkäsin säästyi naarmuitta kranaatti räjähdyksestä.

Sotavankien vartia

Toipilas, kun vielä olin minut siirettiin sairaalan jälkeen Neuvosto sotavankien vartioiti tehtäviin. Vankien tehtävänä oli hoitaa maatalous töitä ja metsätöitä.Ajan saatossa minulle ja vangeille tuli keskinäinen luottamus. johtuen varmaan siitä, kun olin heille ihminen ihmiselle, eikä tapoihini kuulu käyttää väkivaltaa vankien kohtelussa. Erään kesäpäivän muistan kyllä hyvin. Aamulla jaettiin vangit vartioiden kesken ja mua nauratti, kun minun porukkaan olisivat kaikki vangit halunneet tulla. No niitä vankeja oli noi 15-20 ja menimme peltotöihin. Aurinko paistoi täydellä teholla ja oli tosi kuuma. päätin mennä latoon nukkumaan ja sanoin vangeille tehkää töitä ihan rauhassa, mutta jos herroja tulee tulkaa herättää. Heräsin kesken unien siihen, kun vangi tuli herätämään ja pomppasin ylös. Menin kiireesti ladosta ulos. Huomasin majurin tulevan luokseni ja tein normaalit ilmoitukset samalla, kun sydän hakkasi siitä tiedosta nyt säästyin sotaoikeudelta.

Näkkileipää

Vangeilla oli tosi pienet ruoka-annokset päivää kohden ja raskaat työt. Eräänä kertana näin vankejien hyörivän hajonneen rekan ympärillä, kuin kärpäset. No oli niitä oikeita kärpäsiäkin, koska näin vankejien sujauttavan paidan alle lihaa. Lihaa joka oli täysin pilalla ja se haju oli todella karsea. Ajattelin syököön, jos pystyvät. mitä heiltä sitä kieltämään ihme kun olivat edes hengissä meidän antamilla ruoka-annoksilla. No ihmetykseksi he söivät ja nyt kaikille terveys intoilioille tiedoksi! Kukaan vangeista ei sairastunut tai saanut ruokamyrkytystä siitä pilaantuneesta lihasta!

Eturintama

Olisin varmaan saanut jäädä vartia tehtäviin lopuksi sodan ajaksi, mutta eräs teko muutti kaiken.
Tultiin vankien kanssa yöpymä paikkaan, jossa eräs alikersantti raivoistui tyhjästä eräälle vangille. alikersantti alkoi pieksämään vankia turhan takia. En voinut olla puuttumatta tilanteesen muuten kun menemällä väliin. tempasin alikersanttia turpaan ja sanoin nyt loppuu. Voit kuvitella, kuinka tätä alikersanttia nöyryytti tilanne, että korpraali lyö alikersanttia turpaan vankien edessä. Rangaistus odotti minua aamulla. Välittömästi siirto eturintamaan, jossa palvelin sodan loppuun!

Ammu tai sinut ammutaan

Oltiin lepovuorossa teltoilla ja tuli tarve lähteä pienelle kävelylle. Ase oli tietenkin mukana ja läheisessä metsässä tuli tarve päästää kuset. No ajattelematta sen enempää laitoin aseeni viereistä puutavasten ja aloin kusemaan. kesken kusenmisen nään noin 200 metrinpäässä vihollisen ase kädessä ja se hetken muistan aina. Tiesin aseeni olevan liian kaukana ja jos lähen lännen nopeinta leikkimään olen vainaa. No hyväksyin tilanteen ja katsoin miestä  ja hän minua se hetkiä oli uskomaton. Aika oli menettänyt merkityksensä ja se tieto, että taisi sukukalleudetkin vielä olla esillä. Millään ei ollut väliä. Sitten tapahtui jotain outoa. mies kääntyi selin ja poistui paikalta. Tämä tilanne oli minun kohdallani muutoksen tilanne koko sodan kannalta. Se näkyi siinä että kohtelin normaalia ystävillesemmin vankeja silloin varijana. Olin saanut uuden mahdollisuuden elää. Ammu tai tule ammutuksi ei pätenyt  ja oli pakko päästä propagandan yläpuolelle. Sillä kyllä suomalaisetkin sen propagandan osasi!

Loppusanat

Yksilön teoilla sodassa on hirmuinen vaikutus, vaikka "herrat" toisin kuvittelee. Tekemällä joukko propagandan alaisuudessa silti oman´tuntonsa mukaan vaatii kanttia. Se oman tien kulkeminen ei aina ole helppoa ja tulee toisten suusta ivaa tai mitä tahansa niin sillä itse elämän kanssa ole niin suurta väliä!Toimin elämässäni niin, että pystyn aamuisin itseään katsomaan peiliin. Lakeja  valtiot soveltaa tilanteen mukaan, mutta oman sisäisen itsesi kannalta mitä teetkin tee se teko hyväksyen konaisvaltaisesti!