maanantai 30. kesäkuuta 2014
Kirtokulkua!
Nuoret lohet koskea ylös kiidättää ja näin perheet perustaa. Vanha ei
nousta enää jaksakkaan niin jää alavirtaan kalastajaa odottelemaan.
Sieltä kalastaja hänet haaviinsa nappaa ja hän kalastajassa elämäänsä jatkaa. Niin
pyörii lohien elämä tää..
Mitä me olemme?
Jumalan kuvia niin heikkoja ja hauraita. Monille teille eksyväisi ja turhuuteen taipuvaisia...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)